,​Millainen oma luistelupolkusi on ollut?

Aloitin urani HSK:n jäätanssissa 1990-luvulla samoihin aikoihin, kun jäätanssipari Rahkamo-Kokko luisteli maailman huipulla. Jäätanssivalmennuksen päätyttyä seurassa silloiset jäätanssijat siirtyivät muodostelmaluistelun puolelle, ja HSK:n muodostelmajoukkueissa näkyi vielä seuraavankin vuosikymmenen ajan miesluistelijoita.

Alkuaikoina seurassa taisi olla vain kaksi joukkuetta, joten nousin suoraan noviisijoukkueesta seniorijoukkueeseen. Seuraavalla kaudella perustettiin juniorit ja luistelin yhden kauden ajan tuplana junioreissa ja senioreissa. Tuohon aikaan harjoitusmäärät olivat nykyistä paljon pienemmät ja se mahdollisti luistelun kahdessa joukkueessa yhtä aikaa. Valmentaja vaihtui alkuvuosina useaan kertaan ja joukkueita valmensi kaksikin eri kanadalaista valmentajaa.

Team Uniquessa luistelin kymmenen vuotta, joista useita joukkueen kapteenina. Hienona luistelumuistona mieleen on jäänyt ensimmäiseltä Unikki-kaudelta Bostonissa järjestetyt epäviralliset MM-kilpailut, ja tietenkin myöhemmiltä luisteluvuosilta viralliset MM-kilpailut Rouenissa ja Ottawassa. Aina niin ihanaan Ranskan Roueniin olen päässyt kisamatkoille jo reilut kaksikymmentä kertaa!

Lopetettuani aktiiviurani aloin oikeastaan valmentaa saman tien. Oli hienoa päästä tarjoamaan omaa luisteluosaamistaan muiden hyödyksi. Vähän yli kymmenen vuotta sitten minulle ehdotettiin HSK:n aikuisjoukkue Team Antiquen valmennusta. Innostuin asiasta suuresti ja on ollut todella hienoa päästä kehittämään seuraa sillä saralla. Aikuisten valmentaminen on hauskaa hommaa, jota täytyy tosin välillä tehdä ihan kädet savessa, ja miettiä ja pohtia erilaisia oppimisprosesseja. Luistelija-valmentaja-dynamiikka ja ajattelutapa on toisenlainen, kun valmennettava on aikuinen. Viime vuosina olen tehnyt entistä enemmän valmennusta ja ollut yhä tiiviimmin mukana useimpien, eri ikäisten joukkueidemme harjoittelussa.

Miten kuvailisit itseäsi valmentajana?

Tekniikkavalmennus on vahvuuteni ja nautin siitä, kun luistelijat oppivat oikeasti luistelemaan. Haluan, että liikkeet tehdään oikein ja autan heitä urheilijoina oivaltamaan sekä vartalon että aivojen käyttöä, minkä avulla päästään tavoitteeseen. Opetan ja ohjeistan mahdollisimman paljon ja tarkasti. Tiedon hyödyntäminen puolestaan on urheilijan vastuulla. Valmentajana siis opetan sekä myös sopivasti vaadin ja odotan, että harjoituksissa tehdään sitä mitä pyydetään. Luistelijalla täytyy olla ajatus mukana harjoittelussa ja haastan heitä jatkuvasti – pilke silmäkulmassa!

Mikä valmentamisessa on parasta?

Opin itsekin koko ajan lisää ja joudun haastamaan itseäni. Samaa kaavaa ei voi käyttää kuukaudesta tai vuodesta toiseen. On kiehtovaa miettiä valmennukseen liittyviä asioita ja ratkoa haasteita niin yksilöiden kuin joukkueidenkin kanssa yhdessä. Ja onhan luistelu kuulunut aina elämääni, joten on ihanaa, kun voi tehdä työtä, josta nauttii.

Mitä sinulle tarkoittaa HSK:n slogan ”Hyvä seura kaikille”?

Yhtenäistä taitoluisteluseuraa, joka on hyvä seura kaiken ikäisille. Tällä hetkellä harjoittelemme kohti yhteisiä tavoitteita eri tasoisissa joukkueissa melkeinpä vauvasta vaariin. Se on mahtavaa!