Kuva: Ossi Oikarinen

Millainen oma luistelupolkusi on ollut?

Luisteluharrastukseni alkoi 90-luvun alussa HSK:n luistelukoulussa, josta siirryin parin vuoden sisällä minorijoukkueeseen. Muodostelmaluistelussa olin mukana vuoteen 2008 asti, viimeiset kymmenen vuotta Team Uniquessa. Ala-asteikäisenä harrastin muodostelman lisäksi myös jäätanssia kolmen vuoden ajan.

Valmennusurani lähti käyntiin apuvalkkuna jo silloin, kun vielä itsekin luistelin SM-seniorijoukkueessa. Vuonna 2008 lähdin opiskelemaan Tampereelle, jossa olen ollut valmentajana aina HSK:hon paluuseeni asti, viimeiset 12 vuotta muodostelmaluistelun päävalmentajana.

Miten kuvailisit itseäsi valmentajana?

Valmentajana arvostan sitä, että luistelija tekee harjoituksissa ahkerasti ja yrittää parhaansa, osasi tai ei. Sitä kautta voi kehittyä, eikä treeneihin mielestäni kannata tulla laiskottelemaan. Koen, että luistelijoille on myös hyvä kertoa, kun he tekevät hyvin tai korjaavat asioita toivottuun suuntaan.

Perustyön lisäksi minua innostaa uuden luominen ja ideointi. Ohjelmia rakentaessa on kivaa pohtia niin elementtejä, siirtymiä kuin erilaisia temppuja ja nostojakin.

Mikä valmentamisessa on parasta?

Onhan tämä todella hienoa tehdä töitä itselle rakkaan lajin parissa! On mahtavaa nähdä luistelijoissa se sama palo ja oppimisen into, jota ”muokka” on minulle tarjonnut. Valmentajana minut palkitsee sen näkeminen, kun urheilijat kehittyvät ja oppivat uutta.

Mitä sinulle tarkoittaa HSK:n slogan ”Hyvä seura kaikille”?

HSK:n QUE-perheen vahvuus on se, että jokaiselle löytyy itselle sopiva luistelupolku. Meillä on luistelukoulun jälkeen tarjolla vahvat joukkueet niin SM- kuin kansallisissakin sarjoissa. Seurassamme on sloganin mukaan hyvä olla kaikilla: luistelijoilla, valmentajilla ja taustajoukoilla.