Jonna Kinnunen

Millainen oma luistelupolkusi on ollut?

Kaikki alkoi siitä, kun enoni vei minut katsomaan EVT:n kevätnäytöstä. Sanoin heti, että haluan tuollaiseen esitykseen mukaan. Toki perheessä oli jo ollut muita jääurheilijoita, ja jäähallit olivat minullekin tuttuja.

Luistelukoulusta jatkoin nopeasti eteenpäin yksinluistelun kehitysryhmään. Luistelin yksärinä SM-junioreihin asti. Sen jälkeen siirryin vuodeksi muodostelmaluistelun SM-junnuihin Ice Stepsiin ja siitä neljäksi kaudeksi SM-senioriksi Marigold IceUnityyn.

Pääsin heti kilpaurani jälkeen vuonna 2013 valmentamaan, mikä oli hieno juttu. Olen kotoisin Vantaalta, mutta valmennustyö on vienyt minut asumaan myös Ouluun vuosiksi 2017–2020.

Miten kuvailisit itseäsi valmentajana?

Valmennan urheilijalähtöisesti ja pilke silmäkulmassa. Olen empaattinen, ja minulle on tärkeää tuntea urheilijat persoonina. Haluan tunnistaa jokaisen vahvuudet. Ylläpidän avointa keskusteluyhteyttä joukkueessa, ja minulle on tärkeää, että luistelijat ovat mukana prosessissa.

Mikä valmentamisessa on parasta?

Luistelu itsessään on minulle elämäntapa, ja on hienoa saada tehdä töitä sen parissa. Onnistumiset ja urheilijoiden kehittyminen ovat hienoja hetkiä – se, kun mennään joukkueena eteenpäin. Silloin näkee konkreettisesti työnsä tulokset, kun kehitys menee oikeaan suuntaan. On palkitsevaa nähdä urheilijoiden kokevan onnistumisen tunteita.

Mitä sinulle tarkoittaa HSK:n slogan “Hyvä seura kaikille”?

Näen sen niin, että seura on urheilijoille hyvä paikka harrastaa ja seuran työntekijöille hyvä työpaikka. On tärkeää, että avoimuutta arvostetaan ja kaikilla seurassa on hyvä yhteys keskenään.